Nuts-vapaaehtoiset pääsevät kisan ytimeen

Nutsin polkujuoksun ja maastopyöräilyn tapahtumat eivät onnistuisi ilman talkoolaisia. Polkujuoksijan Tomi Savolainen jututti Nutsin pyynnöstä vapaaehtoisia Karhunkierroksella. Mitä he tekevät ja millaisina he pitävät talkoilukokemuksiaan?

Teksti Tomi Savolainen

Fiilis, yhdessä tekeminen, maisemat, muistot ja tarinat.
Ainakin niiden takia vapaaehtoiset tulevat Nutsin tapahtumiin. He haluavat auttaa juoksijoita.

– Kiirekään ei haittaa, kun on mukava ilmapiiri. Ihmiset ovat täällä iloisia!

16- ja 18-vuotiaat Seela ja Saaga Kylmänen jakavat numerolappuja tottuneesti. Limingan Niittykärppien
partiolaiset keräävät rahaa lippukunnalleen. Vuosien mittaan he ovat olleet myös varustetarkastuksessa,
tehneet osallistujamitaleita sekä jakaneet niitä maaliintulijoille.

Seela nostaa maalin hommat suosikeikseen. Saaga jatkaa kuvailemalla onniteltavia.

– Osa on reippaita, osa ei niin. Suurin osa pysyy kuitenkin pystyssä!
– Mutta kohteliaita ovat, Seela täydentää.
– Totta, Saaga vahvistaa.

Ensiavun extreme

Kokemusta riittää Nutsin tapahtumista myös Päivi Laurilalla. Jo eläkkeelle ehtinyt lääkäri päätyi ensiavun
vakiokalustoon oman polviongelmansa seurauksena. Osallistuminen Karhunkierrokselle vuonna 2018
vaihtui vapaaehtoishommiin. Siitä seurasi jatko toisensa jälkeen.

Nutsin tapahtumien lisäksi Laurila on ollut ensiavussa muun muassa Nuuksio Classicissa, Bodom Traililla,
Vantaan maratonilla ja triathlonilla, maastopyöräkisoissa ja vuonna 2021 maantiepyöräilyn SM-kisoissa.

– Tasamaamaratonilla Vantaalla ei paljon tapahdu lääkärin näkökulmasta. Sama melkein triathlonissa.
Nuuksiossa ja Bodomissa voisi tulla hommia, mutta Karhunkierroksella on suhteessa eniten töitä. Täällä on
niin pitkiä matkoja 83 ja 166 kilometriä. Niillä ehtii tapahtua. Ihmiset väsyvät, Laurila sanoo.

Auttamisen halusta kertoo myös hänen uransa humanitaarisessa työssä sotatila-alueilla. Niitä oloja ja
rauhallisissa kansallispuistoissa järjestettäviä polkujuoksuja yhdistää ensiavun yksinkertaistamisen tarve.

– Yritetään hyödyntää parasta mahdollista osaamistamme, mutta lowtechina. Se on ajattelutapa. On
ymmärretty, mitä tarvitaan ja hoito on kuitenkin vielä hyvää.

Ensiapu ei voi esimerkiksi noutaa murheista kärsiviä millä tahansa pelillä kansallispuistojen haastavilta
poluilta.

– Silti täällä Nutsilla toimii ensihoito tosi hyvin. Siihen on pyritty ja päästy. Virallinen puoli tietää, että täällä
toimitaan. Yhteistyö viranomaisen kanssa on viilattu, Laurila kertoo.

Parhaat puolet vapaaehtoisena

Polkukisojen vakiokävijät tunnistanevat Ali Leivon. Sen verran usein Samba Trail Runningin aktiivijäsen on
vapaaehtoisena, muuten vaan tapahtumapaikalla tai kisaamassa.

Numerolapun hän tosin kiinnittää itselleen enää suunnilleen joka toinen vuosi, silloinkin yleensä ulkomailla.

– Jos on joku kiva paikka, jossa en ole käynyt ja siellä on kisa. Eigeriin olisi tarkoitus mennä 51 kilometrille.
Minulla ei ole kärsivällisyyttä pidempään matkaan, Leivo sanoo.
Hänen kisatunnelmansa syntyy usein vapaaehtoishommilla.

– Saan kisojen parhaat puolet. Näen maisemia rauhassa. Tykkään organisoida ja hoitaa asioita. Saan
kisafiiliksen. Siitä kaikesta tulee kauhean hyvä mieli.

Heinäkuussa 2019 Leivo juoksi kisana Hetasta Pallakselle.

– Loppui motivaatio täysin kesken. Viimeisen puolikaan kiroilin läpi tuntureiden, että milloin tämä loppuu.
Kisan jälkeen tuli onneksi mahdollisuus purkaa reittiä Äkäslompolosta raatopartiona. Se oli sellaista
terapiaa, että mikään ei harmittanut. Ihan unohdin, että olin ollut kisassa. Ei ollut enää mikään huonosti.

Leivo arvostaa polkujuoksun tuomia tuttavuuksia. Vapaaehtoishommissa ihmiset tulevat helposti
juttelemaan.

Kisakeskus vastaa kasvuun

Ei liene yllätys, että polkutapahtumien vapaaehtoistöistä innostuneet suosittelevat niitä muillekin.

Tehtäviä riittää monenlaisia, eikä esimerkiksi reitin tai edes polkujuoksun aiempaa tuntemusta tarvita
kaikkiin hommiin.

– Saa hyvän syyn matkustaa jonnekin, missä ei ole käynyt, Leivo vinkkaa.

Muutamaan asiaan kannattaa kokeneiden vapaaehtoisten mukaan varautua. Tilanteet ja siten tekemiset
voivat muuttua nopeasti pelkästään sään vaihtuessa äkillisesti. Omatoimisuus auttaa yllätysten
ratkomisessa, eikä perehdytyskään aina ole täydellistä.

Toisaalta talkoolaiset kiittävät sitä, miten Nutsilla arvostetaan heitä. Se tuntuu yleisenä fiiliksenä ja maistuu
ruokahuollossa.

Niina Matturi on järjestänyt Nutsin kisoja lähes alusta asti. Hänen vastuulleen ovat vakiintuneet
kisakeskuksen toiminnot.

– Tämä on vastapainoa kaikelle muulle. En tee minkäänlaista toimistotyötä oikeassa elämässä, hieroja-
napropaatti kertoo.

Aluksi gps-seurannalla varmistettiin kisakeskuksesta, että pisimmän matkan kisaajat pysyvät reitillä.
Sittemmin reittimerkinnät ovat parantuneet, eikä nykyisiä osallistujamääriä voisi seurata samalla tavalla
kuin ennen.

Pallurat ovatkin enimmäkseen huoltajille ja penkkiurheilijoille, mutta esimerkiksi tieto kärjen etenemisestä
auttaa myös järjestäjiä. Lisäksi huoltojen välissä uupuneet kisaajat on helppo paikantaa.

Vastaavasti moni muu asia Nutsin kisojen järjestelyissä on muuttunut, kun osallistujamäärät ovat kasvaneet
ja kokemuksia on kertynyt.

Koronapandemia laittoi uusiksi Nutsin kisoissa niin aikatauluja kuin monia muita käytäntöjä. Suunniteltavaa
riitti.

– Tälle vuodelle Karhunkierrokselle oli neljä numerolappujen jakosuunnitelmaa, Matturi kertoo.

Kuuluttaja täydentää kisakokemuksen

Sami Sundström on tehnyt vuosien varrella useita erilaisia vapaaehtoistöitä sekä Nutsin että Classic Trailsin
kisoissa. Syksyn 2021 Bodom Trailin poikkeustapahtumassa hän debytoi kuuluttajana ja innostui siitä.

Seuraavana keväänä hän ei tointunut kisakuntoon koronaviruksen jäljiltä, mutta mikkihommia totisesti
piisasi.

– Olin kisakeskuksella haastattelemassa ja spiikkaamassa, ja lisäksi spiikkasin kymmenen ryhmää itsekseni
matkaan Hautajärveltä 83 kilometrille. Lauseet ja sanamuodot alkoivat olla aika tuttuja, mutta koitin jotain
keksiä lisää, jotten kuulostaisi juoksijoille leipääntyneeltä. Väsymys sekoittui siinä puolenyön aikaan
endorfiiniin, ja se on aika makea fiilis.

Kuuluttaja on Sundströmin mukaan lisäarvon tuoja.

– Juoksija on pääosan esittäjä. Se ei ole kuuluttajan show, vaan kuuluttaja on nöyrä palvelija.

Sundström tuli aamuyöllä Hautajärveltä kisajärjestäjän majoitukseen. Muutaman tunnin unien jälkeen hän
käveli aamupalalle ja päästi pääkuuluttaja Aki Pajunojan nukkumaan kisakeskuksesta.

Edellisenä aamuna Sundström haastatteli perusmatkalle lähtijöitä samaisella hiihtostadionilla.

– Se oli tunteellinen hetki. Oli paljon tuttuja lähdössä ja piti itsekin alun perin olla mukana. Pari minuuttia
ennen lähtöä meinasi roska mennä silmään. Siksi tätä teen, että se menee tunteisiin.

Vapaaehtoisia haastateltiin Nuts Karhunkierroksella 2022.

”Joka vuodelta kertyy muistoja ja tarinoita.” – Niina Matturi