Pyhäinpäivän seutuun mahtui Suomeen ainakin pari poluilla kirmattavaa tapahtumaa, Nuuksion suunnalla järjestetty Mammuttimarssi ja Multian maastoista käynnistynyt Halloween hike. Mammuttimarssin kuulumisia seurasimme mm. kotisivuilla www.perakylanponnistus.com ja Twitterissä @mammuttimarssi. Halloween hikelle sen sijaan solutimme omat tiedustelijat salakavalan huomaamattomasti sekaan.
Halloween hike on JOOPa ry:n eli Jyväskylän opiskelevat partiolaiset -poppoon tapahtuma. Pimeän päivän aikana edetään kävellen, juosten tai mastopyörällä polkuja ja sorateitä pitkin mittaillen niin fyysisiä kuin henkisiä rajoja.
Aloitimme moottorimarssimme Oulusta pelipaikoille seitsemän aikoihin aamulla. Matkaa Multian korpiin erilaisia rekiuria myöten kertyi pitkälti neljättä sataa kilometriä, Annoimme paikallisille mukavasti etumatkaa ja lähdimme perään ajokoiran omaisesti läähättäen heti iltapäivän puolella. Hätäisimmät oli vapautettu luonnon helmaan yhdeksän aikoihin, ja lähtörastin sai leimata omaan tahtiin iltapäivä yhteen asti. Koska olimme liikkeellä päiväseltään valitsimme hupailuksi näppärän 45 kilometrin tamplailun.
Punainen päähine oli pakollinen varuste hirvenmetsästyksen vuoksi. Pipot NUTS Shopista.
Reitti kulki luontopolkuja, Nikaraisten Kirkkotietä ja muita polkuja hyödyntäen, mutta paljon oli myös sorapintaista metsäautotietä tamplattavana. Veikeimmät polut pääsime nauttimaan heti reitin alkupuolella Kulhanvuoren luontopolun muodossa.
Yksinkertaiselle polkujuoksijalle aiheutti harmaita hiuksia jossain määrin vähän suuripiirteinen kartta ja myös kirjallisen ohjeen ajoittaiset ymmärtämisvaikeudet. Mutta pääpiirteittäin pysyimme kartalla, tai ainakin jollain lähdössä jaetuista viidestä karttalehdestä.
Alkulämmöt mukavan teknisillä alkupätkillä.
Pirttipuron mylly
Sää oli varsin mainio muutaman asteen pikkupakkanen. Soitten yli menevät polut olivat jo osin kohmettuneet, joten sukkien kastelu tuotti ajoittain haasteita. Toki kokeneet ja monissa liemissä lionneet NUTS’it kuitenkin onnistuivat myös tässä tehtävässä. Siis lisää vauhtia, jotta ilmavirta kuivattaa kengät.
Kiiskilänmäen näkötorni
Itse kömpelöinä maastopyöräilijänä kyllä nostamme hattua kaikille fillarisarjalaisille, jotka kiersivät Joensuonkankaan luontopolun jalkautumatta. Meillä ilmeisesti matka painoi jo vähän jaloissa, kun matkanteko meinasi olla aavistuksen epävarmaa tällä polulla.
Viimeiset parikymmentä kilometriä taittui valopäinä otsatuijujen näyttäessä tietä. Loppupuolella reittiä sähläsimme omavaltaisesti ja aikamme reittiohjetta tavattuamme pummasimme mutkan jossa todettiin useita kertoja polun erottuvan huonosti/olevan hieman kadoksissa ja muuta normaalisti jännää mutta yöhön taittuvan päivän myötä päivämatkalaisille liian haastavaa. Maalin saavutimme tavoiteaikataulumme mukaisesti joskus iltaysin aikoihin.
Rastit reitillä leimattiin kännykällä QR koodin lukien. Vaihtoehtona lienee ollut myös NFC-tagin lukeminen, mutta tähän ei NUTS’in IT-osaston resurssit riittäneet.
Saunaa vaille valmista
Maalissa tarjolla oli maistuvaa hernekeittoa asiaan kuuluvilla näkkäri-juustohöysteillä. Reissun kruunasi savusaunan lempeät löylyt.
Päivän vaativin osuus oli kuitenkin vielä edessä, kun suoritimme moottorimarssin takaisin kotipesille ajoittain sankahkossa lumipyryssä. Päivälle kertyi kokonaismittaa reilut parikymmentä tuntia.