Riikka testasi syystalvisen NUTS Karhunkierros 31 km reitin

Kolin DNS  kuumeilun takia jätti nälkää päästä vielä poluille upeisiin ja haastaviin maastoihin. Päätin testata NUTS:in ensi keväisen Karhunkierros 31 km reitin.

Alkuvalmistelut

Pohdin juoksun varustusta. Olin lähdössä liikkeelle yksin ja lunta oli jo maassa. Nastat alle tottakai ja reppuun ohutta untsikkaa, puukko, tulitikut, avaruuspeite, ideaaliside, energiaa ja ladattu luuri.

Juomaletkun sulana pitäminen aiheutti pientä päänvaivaa. Vuonna miekka ja kypärä hommattu juomaletkun suoja sai kelvata. Juoksupäivälle oli luvattu vain viitisen astetta pakkasta ja aurinkoista.

Lähtö Juumasta

Esikoinen otti lähtökuvan ja mummi kuskasi lapset juoksun ajaksi ”Änkkäripuistoon” Kuusamoon.

Niskakosken riippusillalla  JuumassaNiskakosken riippusillalla Juumassa

Pieni Karhunkierros

31 km:n alku kulkee pientä Karhunkierrosta Kallioportin ja Harrisuvannon kautta. Ensimmäiset kymmenen kilometria pohja on hyvin juostavaa, haastavammaksi reitti muodostuu lähestyttäessä Rukaa.

Juuman ensimmäisen riippusillan jälkeen matka jatkuu Basecampin ohi kuvankauniille Myllykoskelle.

Myllykoski kuohuineenMyllykoski kuohuineen

Myllykoskelta löytyy heti seuraava riippusilta. Vain yksi juoksija kerrallaan 🙂

Myllykosken riippusiltaMyllykosken riippusilta

Tässä vaiheessa huomasin juomaletkun suuosan olevan jäässä. Onneksi oli kaksi lisäpulloa juomarepun edessä joiden suuosat eivät vielä olleet jäätyneet. Päätin lämmitellä letkun suuosan auki vasta Siilasmajalla.

Niin se vaan jäätyi...Niin se vaan jäätyi… 

Myllykoskelta matka jatkuu hyvää vauhtia kohti upeaa Kallioporttia. Siellä odottaa kolmas “pullonkaula”, loputtomat portaat.

Portaat jatkuvat mutkan jälkeen  oikealle, loppua ei näy...

Portaat jatkuvat mutkan jälkeen oikealle, loppua ei näy…

Kallioportista laskeudutaan luonnonkauniin uoman pohjalle Harrisuvantoon.

Näkymä Harrisuvannon laavultaNäkymä Harrisuvannon laavulta

kolmas ja viimeinen  riippusiltaKolmas ja viimeinen riippusilta

Harrisuvannosta polku nousee loivasti jokilaaksosta. Matka jatkuu komeaa jokivartta myötäillen kohti Siilasmajaa.

Siilasmajan pihasta näkyy suoraan legendaarinen Jyrävän putous. Siilasmaja on tehty aikoinaan kenraali Ensio Siilasvuolle erämökiksi.

Jyrävä, yksi Suomen kuuluisimpia putouksiaJyrävä, yksi Suomen kuuluisimpia putouksia

Majan suojissa sulatin juomaletkun suuosan ja tein siihen suojan hanskasta. Toisen käden suojaksi vedin irtohihan.

Isolle Karhunkierrokselle

Jyrävän jälkeen tulee heti upea Aallokkokoski josta reitti erkanee isolle Karhunkierrokselle. Risteyksestä Rukalle on enään 20 kilometriä, tällä välillä ei muita ihmisiä näkynytkään. Tovi hyvää neulaspolkua ja sitten alkaakin reitin tekninen osuus.

Olin juossut kesällä Konttaiselta Harrisuvantoon. Silloin juoksu tuntui kevyeltä. Keveys johtui osittain siitä että siihen suuntaan juostessa oli koko ajan lievä alamäki, nyt se olisi siis päinvastoin!

Loppumatka on hyvin teknistä. Juurakkoa, kivikkoa ja kiipeilyä ylös ja alas vaaralta toiselle.

tunturiosuuden teknistä  polkua

Tunturiosuuden teknistä polkua

Muutaman kerran löin varpaan kiveen ja tiesin että se olisi taas kynsien menoa. Juuri olin saanut uudet kasvatettua 🙂

Kumpuvaaralle noustessa alkoi tunturituuli puhaltaa ja piti vetää buffia niskaan. Polulta alkoi kuulua kummaa kumisevaa ääntä,: Nalle? No hei, järki käteen, se olisi tuhannen taalan paikka jos karhuun sattuisi törmäämään. Vaaran päällä kaksi hirvasporoa säikähti minua enemmän kuin minä niitä. Pari “hus hus” huutoa että älysivät siirtyä polulta pois…

Kumpuvaaralta polun laskeuduttua korpimaastoon, lähdetään taas nousemaan kohti Konttaisen huippua. Konttaiselle nousussa on kiipeämistä kerrakseen. Konttaiselta on niin upeat näkymät että jopa numerolappu rinnassa olisi pakko hetkeksi pysähtyä. Jos ei ole kärkikahinoissa, ehtii maisemiakin ihailla 🙂

Vain Valtavaara enää jäljellä?

Konttaiselta laskeudutaan juurakkoista polkua tielle. Tien ylityksen jälkeen tuli mieleen, että vau, nyt enää Valtavaara ja Ruka.

Mutta ei se ihan niin helposti menekkään. Ennen Valtavaaraa on kumpuja joiden kipuaminen ylös ja alas vie jo mehut reisistä. Valtavaaran mökki vilahtaa jossain ja se tuntuu olevan jo lähellä. Mutta tuvalle matka kestää ja kestää. Useat vaeltajat ovat todenneet saman. Se on niin lähellä mutta niin kaukana.

Pahimpiin nousuihin ja laskuihin on viritetty köysiä tueksi. Ainakin näin lumisella ja liukkaalla kelillä niistä todella oli apua.

Köydestä kiinni ja liukumalla  alas :)

Köydestä kiinni ja liukumalla alas 🙂

Lopulta saavutan Valtavaaran tuvan. Tuuli on yltynyt niin paljon ettei huvita kaivaa puhelinta esille ottaakseni kuvaa. Jatkan laskeutumista Saaruan laaksoon, missä odottaa vielä viimeinen nousu ennen Rukaa.

Saaruan portaissa päätän hommata ensi kesäksi polkujuoksijan reidet. Nyt nimittäin hapottaa ja etenkin polviin sattuu. Eli kyykkyjä tiedossa ensi talvena 🙂

Lopulta pääsen laskeutumaan Rukan aukiolle. Elämäni ensimmäinen selfie ja äkkiä kuivaa ja lämmintä vaatetta päälle sekä ruokaa ja juomaa. Rukalla onkin varaa valita tankkauspaikka.

WP_20141021_036Rukalla viimein

Loppukaneettina voisin todeta että vaikka 31km saattaa tuntua joillekin lyhyeltä matkalta, tarjoaa se yllättävästi haasteita. Taktiikkaa ja tekniikkaa 🙂

Aloittelevalle taas polkujen loistava kunto suurimman osan matkaa sekä yhdet Suomen upeimmat retkeilymaastot tuovat varmasti elämyksen jonka muistaa pitkään!

Teksti ja kuvat Riikka Turpeinen

Check the route in

LIITY MUKAAN
MyNextRun.com